Perhe

Tauko blogikirjoittelussa alkoi, kun perhe lisääntyi ihmisjäsenellä heinäkuussa 2008. Liina ja Lysti ovat osoittautuneet hilpeäksi parivaljakoksi. Silloin, kun Liina ei vielä paikaltaan juuri liikahtanut, oli Lystillä tapana linnoittautua vauvan kylkeen nukkumaan – kunnes eräänä päivänä vauva alkoi kiinnostua koirasta. Sittemmin Lysti on oppinut väistämään pieniä uteliaita käsiä, mutta edelleen on kovin kiinnostunut taapertajasta itsekin. Nykyään Liina ja Lysti jopa leikkivät yhdessä pallolla, solmulelulla ja muilla koiran tavaroilla.

Lysti lapsenvahtina

Myös eläinkannassa on tapahtunut vaihtelua erityisesti menneen kesän aikana. Kesäasukeiksi meille otettiin kanoja ja kukko sekä kaksi lammasta. Omaan tapaansa Lysti tutustui noihin uppo-outoihin eläimiin varovaisen uteliaasti. Kanat menettivät aika nopeastikin hohtonsa Lystin silmissä, mutta lampaiden kanssa olisi ollut mukava leikkiä enemmänkin. Harmillista kyllä, lampaiden etujalkojen tömäyttely ei suinkaan ollut kutsua leikkiin, kuten Lysti asian tulkitsi. Mutta saipa niidenkin siivittämänä hyvät hepulijuoksut aikaan – lammasaitauksen ulkopuolella.

Lystin ensikosketus kanojen kanssa

Kukko Erkki

Keväällä meille muutti myöskin tuttu nahkatyttönen Lily etsimään uutta kotia. Ajatuksena oli, että jos koirat tulisivat keskenään moitteettomasti toimeen, voisi Lily jäädä jopa meille. Näin ei valitettavasti kuitenkaan käynyt ja arjen sujuminen kotosalla vaati melkoisia operaatioita toisinaan. Siksipä päätimme etsiä Lilylle uuden, sopivamman kodin ja lopulta sellainen löytyikin. Lily muutti collielauman jatkoksi Valkoniityn kenneliin ja on kotiutunut sinne mainiosti. Olo oli hurjan helpottunut, kun erinomainen koti löytyi!

Lysti ja Lily

Kesällä Onni-kollimme joutui onnettomuuteen, jonka syy on edelleenkin tuntematon. Eräänä kauniina kesäaamuna Onni löytyi lammasaitauksesta takapää ruhjoutuneena ja haavoilla. Joko aitauksessa eli kaksi sutta lampaiden vaatteissa tai Onni oli onnistunut kömpimään sinne turvaan kohdattuaan aitauksen ulkopuolella jonkin suuremman eläimen. Yhtä kaikki, jonkin aikaa oli jopa kissan selviytyminen vaakalaudalla, mutta onneksi kolli saatiin kuntoon. Melko pitkään näytti siltä, että sen aiempi ketteryys oli menetetty, joten päätimme kesän tarjonnasta ottaa hiirien kauhistukseksi kaksi kissaa lisää. Kaksi siitä syystä, että pennut tulivat isoimpien tyttöjen omiksi. Niin meille muutti Manna ja Liekki. Alkuun Lysti oli varsin kauhuissaan pienistä stitcheistä, mutta ajan oloon se on päässyt niiden kanssa sinuiksi.

Lystiä vähän pelottaa…

Harrastukset

Vuoden 2009 puolella olemme jatkaneen näyttelyissä käymistä tasaisesti. Mukaan on mahtunut sekä menestystä että sellaisia “no jaa”-tuloksia. Oma kokemuksellinen kohokohtani oli ehdottomasti Collieyhdistyksen sivuerikoisnäyttely toukokuussa. Tapahtuma oli loistavasti järjestetty ja oli upeaa nähdä niin paljon collieita yhdellä kertaa. Siihen päälle kun vielä luetaan Lystin hieno menestyminen kehässä (AVO-ERI 2), oli pitkä ja paahteinen päivä lähellä täydellistä.

Lysti erkkarissa © Tiina Kankaanpää

Lisäksi Lysti menestyi Sarin kanssa tekemällään kiertueella (Oulu-Ruotsi-Pori) heinäkuussa. Erityisesti Porissa menestystä tuli peräti AVO-ERI 1:n verran. Sen jälkeen upeisiin saavutuksiin ei ole ylletty, mutta tulipa sekin todettua, että koiran tulee vielä kehittyä menestyäkseen paremmin.

Vuonna 2009 aloitimme myös vihdoin agilityharrastuksen Oriveden seudun koirakerhossa. Vuoden loppuun mennessä plakkariin ehti kertyä neljä lähes kokonaista agikurssia huolimatta siitä, että ohjaajan vatsanseutu on alkanut jo uhkaavasti pyöristyä. Perheenlisäystä odotellaan taas huhtikuussa syntyväksi. Vielä ajattelin kuitenkin yhden kuuden viikon kurssin ottaa, koskapa sisätiloissa keskitymme enemmän tiukkoihin käännöksiin kuin pitkiin juoksusuoriin. Kysymysmerkkinä tosin on edelleen Lystin juoksujen alkaminen. Niiden olisi kalenterin mukaan pitänyt olla jo joulukuussa, mutta eipä ole vielä näkynyt eikä kuulunut. Yhtä kaikki, agilityssä tuntuu löytyneen meidän lajimme. Lysti pitää siitä ihan äärettömän paljon ja osaa yllättävän hyvin lukea rataa ja sinne tänne huitovaa ohjaajaa. Voisi luulla, että koira on treenannut enemmänkin.

Syksyllä tartuimme härkää sarvista ja osallistuimme Collieyhdistyksen Pirkanmaan alaosaston syystapahtumaan, jossa Lysti pääsi kisaamaan joka lajissa, eli mätsärissä, möllitokossa ja totojuoksussa. Menestystäkin tuli: olimme suureksi yllätyksekseni tokossa toisella sijalla ykköstuloksella (187 p.), vaikka emme kursseja ole käyneet sitten Lystin pentuajan. Tapahtumaa edeltävänä päivänä kyhäsin kotipihaan hypyn ja sitä treenasimme muutaman kerran ennen varsinaista koitosta. Samoin seisomista ja jättäviä liikkeitä emme olleet koskaan treenanneet, mutta yllättävän hyvin nekin menivät. Toki makupalalla oli hypnotisoiva vaikutus ja äänen lisäksi käytin joissakin liikkeissä myös käsimerkkejä.

Seuraaminen taluttimetta © Velipekka Soini

Paikallamakuu © Velipekka Soini

Totojuoksussa Lysti oli vasta kahdestoista (7,28 s) , mutta Lily pinkoi itsensä toiseksi ajalla 5,48 s. Se onkin tuosta parivaljakosta ollut aina se nopeampi yksilö.

Lily juoksee © Velipekka Soini

Mätsärissä Lysti oli punaisten kolmas ja Lilykin sai punaisen nauhan. Lilyn kanssa suuri saavutus oli, että se antoi tuomarin tutkia nätisti, vaikka meille tullessaan väisti vieraita ihmisiä todella paljon.

Lysti sijoilla © Velipekka Soini

Kaikesta harrastamisesta, joka omasta mielestäni on koiran elinikää ajatellen ollut verrattaen vähäistä, on seurauksena, että saamme käydä tulevana viikonloppuna pokkaamassa alaosaston harrastemerkin rintapieleemme. Tämä tuli itselleni todellisena yllätyksenä, koska tosiaankin tuntuu, että ympärillä kuhisee paljon harrastavampia ihmisiä kasapäin. Vai onko niin, että alaosastossa ei harrastajia sittenkään ole kovin paljoa?

Terveys

Vuonna 2009 Lysti on käynyt virallisissa tarkastuksissa. Ensin kuvattiin lonkat ja kyynärät, jotka todettiin terveiksi (A/A ja 0/0) ja myöhemmin silmät, joista suureksi yllätyksekseni ja pettymyksekseni löytyi hyvin pienet kaihipilkut. Pilkut eivät tuollaisenaan haittaa koiran elämää, mutta aina on olemassa mahdollisuus, että ne leviävät ja koira sokeutuu. Silmät kontrolloidaan noin puolen vuoden kuluttua ja sitten pohditaan Lystin jalostuskäyttöä uudelleen. Selvää on, että vain tervettä koiraa käytetään jalostukseen, mutta on olemassa myös pieni mahdollisuus, että tuloksissa olisi jotain tulkinnanvaraista. Tutkimuksen teki kokenut silmäspesialisti, joten hänen ammattitaitoaan en kovin herkästi mene kyllä arvostelemaan. Aika näyttää, kuinka tässä edetään.

Lystin dietti alkaa olla pikkuhiljaa ylläpitovaiheessa. Massaa on saatu takaisin mukavasti, mutta edelleenkään ei ole vaaraa, että koira pääsisi liian tuhtiin kuntoon. Tuo tuntuu kuluttavan niin hirveästi, että on melkein se ja sama, mitä sille syöttää, niin kaikki kuluu silti pois. Kesällä koirat käytännössä asuivat pihalla, kuten ihmisetkin, eivätkä nuo juuri paikallaan makoilleet. Meillä olon aikana Lilyltäkin karisi kiloja reippaasti ja jopa ihan liikaa. Sopivaa ruokaa on etsitty siis molemmille koirille pitkin kesää ja viimein J&V Extra Energy näyttäisi olevan sellainen, joka lisää muutakin kuin ulostemassaa. Lisäksi syksyllä pakastimeen kertyi mukavasti lampaan sisäelimiä ja ihraa, joten tuhtia rasvalisää on sitten laitettu ruokaan silloin tällöin.

Vuosi 2010

Alkaneena vuonna pidetään pieni tauko näyttelyissä ja odotellaan Lystin kehittymistä vielä hiukan. Haaveenani on, että kesällä uskaltautuisimme jo starttaamaan agilityn mölliluokissa kerran tai pari. Ihmisperheenlisäyksen vuoksi en uskalla mitään kovin huikeita suunnitelmia vielä tehdä, koska milloinkaan ei tiedä, mitä uusi perheenjäsen tuo tullessaan. Tänä talvena olisi mukava vielä päästä opettamaan Lystille vetokoiran hommia, kun sopivan kevyitä pulkkalasteja olisi vielä omasta takaa. Isäntää olen myös yrittänyt innostaa harrastamaan koiran kanssa, eivätkä esimerkiksi valjakkohiihto ja canicross ole ihan poissuljettuja lajeja ainakaan eilisen keskustelumme perusteella. Täytyypä vihjata koirakerholle, jos lajiesittelyitä vaikka saisi tälle vuodelle.

Viime kesän kivinen taival kahden koiran kanssa ei osoittanut meille muuta kuin sen, että “käytetyn” koiran kotiuttamisessa lapsiperheen arjen pyörityksen keskellä on omat haasteensa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö taloon toinenkin koira mahtuisi, kun se vain pienestä pitäen oppii juuri meidän perheemme tavoille ja meidän laumamme jäseneksi. Silläkin saralla saattaa siis tämän vuoden aikana tapahtua. Katsotaan, millaisia ratkaisuja teemme…

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille blogin lukijoille!
(© Henrik Katto)

Lysti ei yleensä tervehdi tuttuja eikä vieraita pusuttelemalla, mutta tämä otus oli niin ihanan ihmeellinen, että sitä on pakko lipaista, jos vain tilaisuus tulee.

Lysti ja Liina

Ps. On Lystin elämässä tapahtunut yhtä jos toista muutakin, mutta toimituksella on kädet niin täynnä touhua, että lisää kuulumisia kirjoitellaan tuonnempana.

Tällainen on ollut muodonmuutos meille tulon ja nykyhetken välillä:
- Lysti 0-vuotta
- Lysti 1-vuotta

Ja aina vaan se on yhtä ihqu! <3

Onnea myös Y-sisaruksille!

Tässä vielä kuvavertailu pääsiäiseltä ja viime perjantailta (klikkaa suuremmaksi). Kuvat on otettu hiukan eri perspektiivistä: ensimmäinen takaa ylhäältä ja toinen edestä ylhäältä. Tästä johtuen (?) Lysti näyttää jälkeen-kuvassa harteikkaammalta. Tai sitten se on rehkinyt niin paljon, että hartiat on leventyneet urakalla.

Pääsiäisenä linjat näyttivät kuvan mukaisilta (kuvasta on rajattu hyvien tapojen mukaan kasvot pois). Katsotaan, millaisia tuloksia saadaan…

Näyttelyissä emme ole joutaneet Kaapelitehtaan pentunäyttelyn jälkeen käymään. Ei ole oikein ollut Lympylle sopivia tarjolla niin, että kaikki muutkin parametrit olisivat menneet kohdilleen. Ensi viikonloppua varten tosin Lyydiaa jo tuunaillaan, kun on Tampereen KV-näyttely edessä. Jännää, ihan ensimmäinen tosikoitos!

Isäntä muutti helmikuussa Kannukseen maalle ja Lysti vietti siellä taannoiset kolmisen viikkoa. Näistä yhden viikon olimme muukin väki hiihtolomaa viettämässä ja mukavaa oli. Ainoa vaan, että Lystin tassut eivät meinaa kestää terävää pakkashankea. Siellä kun on kuitenkin tosipakko loikkia…

Hiihtolomaa oli viettämässä myös Lilyn perhe ja tietysti Lily siinä mukana. Tiistaina saimme Sievistä vieraita, kun Tiina ja Pavel tulivat tutustumaan. Lysti lähtee Tiinan mukana pääsiäisenä Rovaniemelle näytelmiin, joten tutustuminen oli paikallaan.

Koirakolmikko otti aurinkoisesta pakkaspäivästä ilon irti ja Tiinan kamera räpsähteli. Kuvaamiseen keli ei tosin ollut helpoin mahdollinen, mutta taitava kuvaaja sai kuitenkin monta onnistunutta otosta. Tässä niistä muutama (kuvien © Tiina Kankaanpää).

Kolmen kopla. Edestä lukien Lysti, Lily ja Pavel.

Lysti kiinnosti Pavelia “siinä mielessä” vähän liikaa. Lystin mielestä.

“Älä hyvä nainen pure!”

Lysti selättää keppiä.

Kiitokset Tiinalle ja Pavelille käynnistä ja myös kuvien lainaamisesta.

Lahden näyttelyssä Sari esitti Lystin ja totesimme, että koira on nimensä mukainen tapaus – boogie woogieta löytyy enemmän kuin kotitarpeiksi. Paikallaan esiintyi ihan nätisti ja tuomarin tutkimukset antoi tehdä hienosti, mutta se liike…

Näissä näyttelyissä Lysti sai erinomaiset arvostelut, muttei silti sijoittunut. Kokemuksena oli silti hyvä meille molemmille, vaikka itse paseerasinkin vain kehän laidalla.

Viime viikonloppuna Teivossa notkuin itse narun päässä ja koitos meni kokolailla hyvin. Ensin saimme vastaan berninpaimenkoiran, joka käyttäytyi kehässä oikein nätisti ja muistaakseni liikkuikin hyvin. Niin teki Lystikin ja saatiin punainen nauha.

Punaisten kehässä oli kauhea tungos ja liikettä oli vaikea esittää. Ihmettelimme, miksei kahta vierekkäistä kehää voinut tässä vaiheessa yhdistää ja päästää poppoota juoksemaan isompaa rinkiä. Nyt mentiin nenä edellä menevän pyllyssä ja aina kaksi askelta kerrallaan. Punakoista emme enää päässeet jatkoon, mutta olen kyllä oikein tyytyväinen suoritukseen noin muuten. Lysti osasi käyttäytyä ja seisoikin ihan hienosti. Kuvassa (© Anna Kaipio) asento ei ole parhain mahdollinen, mutta nämä otokset ovatkin punaisten karuselliin valmistautumisesta (minkä takia tuo narukin on noin ihme asennossa…).

Tästä on hyvä jatkaa.

Eipä aikaakaan, kun portille tuli Vilho, viisikuinen staffipoika. Lysti ja Vilho ottivat heti matsia, ensin juosten, sitten painien. Paini oli Lystille vähän liian raju laji ja hampaita tulikin näyteltyä useaan otteeseen. Tyttö osaa siis pitää puolensa tosipaikan tullen. Good to know.

Vilho otti hetken päästä hatkat ja ajattelin, että jos sitä narupalloa. Siinä samassa portilla olikin jo kaksi pikkumustaa kääpiösnautseripoikaa, jotka nostivat sellaisen äläkän, että Lysti oppi kerrasta käyttäytymään. Pojat olivat vain pahoja suustaan, ei niillä oikeasti ollut mitään tyttöjä vastaan. Oli hauska nähdä, miten whippetin näköinen Lystistä tuli, kun se kaivoi alitajunnastaan taidon käyttää rauhoittavia signaaleja. Hilarious!

Hetken kuluttua paikalle saapui lisää miesväkeä. Tällä yksilöllä oli jo hiukan kokoakin ja oli siksi aika pelottava alkuun. Rauhallistakin rauhallisempi ilmestys, Kirppu, saapui aitaukseen. Kirppu oli noin 100 cm / 60 kg ja hyyyvin rento kaveri. Toinen natsi-nautsereista omi doggipojan hetkeksi itselleen (joo, räksyllä vähän viiras…), mutta jonkin ajan kuluttua mustat kaverit jatkoivat matkaa.

Lysti ei oikein tiennyt, miten Kirpun kanssa pitäisi olla, mutta paikalle tuli seuraavaksi Uma, viisikuinen schapendoes tyttönen. Uman kanssa huiskittiin menemään oikein kunnolla ja yltyipä Kirppukin ottamaan muutaman laukka-askeleen leikkimielessä. Epistä, kun yksi pääsee kolmella askeleella sen, mihin toinen käyttää viisitoista.

Aitauksessa kävi vielä pyörähtämässä yksi koira, joka ujosteli muita aika tehokkaasti, joten eivätpä muutkaan siihen sitten kiinnittäneet suuremmin huomiota. Aivan tuli mieleen lasten päiväkotiharjoittelut koiran olemuksesta. “Täällon ihan tyhmää. Kyllä mä tykkäisin juosta, mutku noi kaikki kattoo noin…”

Kun näytti sitten siltä, että loputkin kaverit hälvenivät paikalta, koin viisaammaksi kiepauttaa Lystin märän heinikon kautta (5 vuotta vanha hake menee aika tehokkaasti tassuihin kahden vuorokauden sateen jälkeen) ja hilpaista takaisin mummolaan. Tassuja pestessä sain pelätä, että pentu pyllähtää käytävälle. Sen verran polvet jo tutisivat. Sisällä Lysti kiersi kerran talon ympäri ja heittäytyi esittämään kuollutta olohuoneen matolle. Siellä se on vieläkin.

Päivän saldo on siis hyvin liikutettu koira ja puhdas omatunto, kun pentukin on saanut vihdoin aktiviteettia kiireisen viikon jälkeen.

Viime viikolla aiheena oli kontakti, tällä kertaa luoksetulo. Kontaktiharjoitukset sujuivat loistavasti – Lysti piti nenän tiukasti kiinni kinkunpaloissa. Myös luoksetulo oli leikintekoa. Tosin oman vuoron jälkeen Lysti olisi iloisesti rynnännyt kenen tahansa luokse, jonka suusta kuului: “Tänne!” Ehkä liian kiva luoksetulo oli syynä sille, ettei typsy joutanut keskittymään kontaktiin. Lihapullat olivat kyllä niin herkkua, että kaikki temput piti kokeilla joka välissä, jos vaikka jotakin tippuisi.

Kotipuolessa treenailut on jääneet vähän vähiin, valitettavasti. Elämä on ollut turhan kiireistä, eikä ylimääräiseen ole juuri jäänyt aikaa. Onneksi Lysti on kuitenkin helppo tapaus, eikä tarvitse esimerkiksi arvojärjestyksen pysymiseksi jatkuvaa äkseeraamista. Silti noita asioita voisi olla hyvä harjoitella ihan meidän molempien mielenterveydenkin vuoksi.

Ensi kuussa olisi sitten pentunäyttelyt Lahdessa. Onneksi on vielä aikaa treenata niitä asioita.

Mielestäni tämä oli kuitenkin oikein hyvä alku uralle. Nyt vain kartuttamaan kokemusta edelleen.

Ps. Kuvaaja häipyi paikalta ennen kehään menoa, joten todisteita nettiin asti ei vielä riitä. Koitetaan näpsiä joitakin nättejä edustuskuvia jälkikäteen näytille.