Viime perjantaina Lystin arkeen koitti iso muutos. Jostain syystä äiti oli ollut monta päivää poissa kotoa ja sitten vihdoin, kun hän tuli kotiin, mukana oli joku kummallisen ihana pieni otus. Siinä oli jotain tuttua, mutta kuitenkin se oli ihan vieras.

Lysti ei yleensä tervehdi tuttuja eikä vieraita pusuttelemalla, mutta tämä otus oli niin ihanan ihmeellinen, että sitä on pakko lipaista, jos vain tilaisuus tulee.

Lysti ja Liina

Ps. On Lystin elämässä tapahtunut yhtä jos toista muutakin, mutta toimituksella on kädet niin täynnä touhua, että lisää kuulumisia kirjoitellaan tuonnempana.

Niin se tuli ja meni. Meinaan Lystin ensimmäinen vuosi. Synttäreitä vietettiin pienimuotoisesti 18.4.2008. Tämä tarkoittaa, että iltaruualla Lystille laulettiin paljon onnea vaan. Edes tötteröhattua ei pantu päähän. Reppana.

Tällainen on ollut muodonmuutos meille tulon ja nykyhetken välillä:
- Lysti 0-vuotta
- Lysti 1-vuotta

Ja aina vaan se on yhtä ihqu! <3

Onnea myös Y-sisaruksille!

Lysti saapui viime perjantaina kotiin. Ensi silmäyksellä se on vain varjo entisestä! Kääks! Sittemmin silmä tottui ja nyt se näyttää vallankin sopusuhtaiselta nuorelta luotilassielta. Dietti on siis tuottanut tulosta. Lähtötilanne tammikuulta oli 21,7 kg (ell. vaaka) ja tänään punnittuna painoa on 19,5 kg (kotivaaka). Todennäköisesti painoa on ollut hiukan enemmän pääsiäisenä, jolloin tehodietti oli kunnolla vasta päässyt käyntiin.

Tässä vielä kuvavertailu pääsiäiseltä ja viime perjantailta (klikkaa suuremmaksi). Kuvat on otettu hiukan eri perspektiivistä: ensimmäinen takaa ylhäältä ja toinen edestä ylhäältä. Tästä johtuen (?) Lysti näyttää jälkeen-kuvassa harteikkaammalta. Tai sitten se on rehkinyt niin paljon, että hartiat on leventyneet urakalla.

Niinhän siinä kävi, että possukka joutui dietille. Itse en silmän tottumattomuuttani hoksannut, kuinka tuhdissa kunnossa typykkä onkaan. Nyt on ollut maaliskuun puolivälistä saakka tiukalla dietillä ja voin kertoa, että möisi vaikka äitinsäkin, jos saisi enemmän ruokaa.

Pääsiäisenä linjat näyttivät kuvan mukaisilta (kuvasta on rajattu hyvien tapojen mukaan kasvot pois). Katsotaan, millaisia tuloksia saadaan…

Veera ehti jo kyselläkin, että eikö meidän elämässä tapahdu mitään, vai miksi Lystin palsta on niin hipihiljainen. Vastaus on lyhykäisyydessään, että kyllä tapahtuu. Liikaakin.

Näyttelyissä emme ole joutaneet Kaapelitehtaan pentunäyttelyn jälkeen käymään. Ei ole oikein ollut Lympylle sopivia tarjolla niin, että kaikki muutkin parametrit olisivat menneet kohdilleen. Ensi viikonloppua varten tosin Lyydiaa jo tuunaillaan, kun on Tampereen KV-näyttely edessä. Jännää, ihan ensimmäinen tosikoitos!

Isäntä muutti helmikuussa Kannukseen maalle ja Lysti vietti siellä taannoiset kolmisen viikkoa. Näistä yhden viikon olimme muukin väki hiihtolomaa viettämässä ja mukavaa oli. Ainoa vaan, että Lystin tassut eivät meinaa kestää terävää pakkashankea. Siellä kun on kuitenkin tosipakko loikkia…

Hiihtolomaa oli viettämässä myös Lilyn perhe ja tietysti Lily siinä mukana. Tiistaina saimme Sievistä vieraita, kun Tiina ja Pavel tulivat tutustumaan. Lysti lähtee Tiinan mukana pääsiäisenä Rovaniemelle näytelmiin, joten tutustuminen oli paikallaan.

Koirakolmikko otti aurinkoisesta pakkaspäivästä ilon irti ja Tiinan kamera räpsähteli. Kuvaamiseen keli ei tosin ollut helpoin mahdollinen, mutta taitava kuvaaja sai kuitenkin monta onnistunutta otosta. Tässä niistä muutama (kuvien © Tiina Kankaanpää).

Kolmen kopla. Edestä lukien Lysti, Lily ja Pavel.

Lysti kiinnosti Pavelia “siinä mielessä” vähän liikaa. Lystin mielestä.

“Älä hyvä nainen pure!”

Lysti selättää keppiä.

Kiitokset Tiinalle ja Pavelille käynnistä ja myös kuvien lainaamisesta.

Pari viikonloppua on mennyt näyttelyhuumassa. Ensin käytiin Lahdessa epävirallisessa pentunäyttelyssä (21.10.) ja viime pyhänä Teivossa mätsäreissä.

Lahden näyttelyssä Sari esitti Lystin ja totesimme, että koira on nimensä mukainen tapaus – boogie woogieta löytyy enemmän kuin kotitarpeiksi. Paikallaan esiintyi ihan nätisti ja tuomarin tutkimukset antoi tehdä hienosti, mutta se liike…

Näissä näyttelyissä Lysti sai erinomaiset arvostelut, muttei silti sijoittunut. Kokemuksena oli silti hyvä meille molemmille, vaikka itse paseerasinkin vain kehän laidalla.

Viime viikonloppuna Teivossa notkuin itse narun päässä ja koitos meni kokolailla hyvin. Ensin saimme vastaan berninpaimenkoiran, joka käyttäytyi kehässä oikein nätisti ja muistaakseni liikkuikin hyvin. Niin teki Lystikin ja saatiin punainen nauha.

Punaisten kehässä oli kauhea tungos ja liikettä oli vaikea esittää. Ihmettelimme, miksei kahta vierekkäistä kehää voinut tässä vaiheessa yhdistää ja päästää poppoota juoksemaan isompaa rinkiä. Nyt mentiin nenä edellä menevän pyllyssä ja aina kaksi askelta kerrallaan. Punakoista emme enää päässeet jatkoon, mutta olen kyllä oikein tyytyväinen suoritukseen noin muuten. Lysti osasi käyttäytyä ja seisoikin ihan hienosti. Kuvassa (© Anna Kaipio) asento ei ole parhain mahdollinen, mutta nämä otokset ovatkin punaisten karuselliin valmistautumisesta (minkä takia tuo narukin on noin ihme asennossa…).

Tästä on hyvä jatkaa.

Tänään tultiin kylään mummolaan. Viereisessä puistossa on koira-aitaus. Lapset menivät viettämään laatuaikaa mumman kanssa puistoon ja päätin kurkata, olisiko tällä kertaa ketään koira-aitauksessa. Ei ollut. No, onhan meillä narupallo, ajattelin ja nakkelin sitä aikani kuluksi Lystille, jolla oli virtaa vaikka muille jakaa.

Eipä aikaakaan, kun portille tuli Vilho, viisikuinen staffipoika. Lysti ja Vilho ottivat heti matsia, ensin juosten, sitten painien. Paini oli Lystille vähän liian raju laji ja hampaita tulikin näyteltyä useaan otteeseen. Tyttö osaa siis pitää puolensa tosipaikan tullen. Good to know.

Vilho otti hetken päästä hatkat ja ajattelin, että jos sitä narupalloa. Siinä samassa portilla olikin jo kaksi pikkumustaa kääpiösnautseripoikaa, jotka nostivat sellaisen äläkän, että Lysti oppi kerrasta käyttäytymään. Pojat olivat vain pahoja suustaan, ei niillä oikeasti ollut mitään tyttöjä vastaan. Oli hauska nähdä, miten whippetin näköinen Lystistä tuli, kun se kaivoi alitajunnastaan taidon käyttää rauhoittavia signaaleja. Hilarious!

Hetken kuluttua paikalle saapui lisää miesväkeä. Tällä yksilöllä oli jo hiukan kokoakin ja oli siksi aika pelottava alkuun. Rauhallistakin rauhallisempi ilmestys, Kirppu, saapui aitaukseen. Kirppu oli noin 100 cm / 60 kg ja hyyyvin rento kaveri. Toinen natsi-nautsereista omi doggipojan hetkeksi itselleen (joo, räksyllä vähän viiras…), mutta jonkin ajan kuluttua mustat kaverit jatkoivat matkaa.

Lysti ei oikein tiennyt, miten Kirpun kanssa pitäisi olla, mutta paikalle tuli seuraavaksi Uma, viisikuinen schapendoes tyttönen. Uman kanssa huiskittiin menemään oikein kunnolla ja yltyipä Kirppukin ottamaan muutaman laukka-askeleen leikkimielessä. Epistä, kun yksi pääsee kolmella askeleella sen, mihin toinen käyttää viisitoista.

Aitauksessa kävi vielä pyörähtämässä yksi koira, joka ujosteli muita aika tehokkaasti, joten eivätpä muutkaan siihen sitten kiinnittäneet suuremmin huomiota. Aivan tuli mieleen lasten päiväkotiharjoittelut koiran olemuksesta. “Täällon ihan tyhmää. Kyllä mä tykkäisin juosta, mutku noi kaikki kattoo noin…”

Kun näytti sitten siltä, että loputkin kaverit hälvenivät paikalta, koin viisaammaksi kiepauttaa Lystin märän heinikon kautta (5 vuotta vanha hake menee aika tehokkaasti tassuihin kahden vuorokauden sateen jälkeen) ja hilpaista takaisin mummolaan. Tassuja pestessä sain pelätä, että pentu pyllähtää käytävälle. Sen verran polvet jo tutisivat. Sisällä Lysti kiersi kerran talon ympäri ja heittäytyi esittämään kuollutta olohuoneen matolle. Siellä se on vieläkin.

Päivän saldo on siis hyvin liikutettu koira ja puhdas omatunto, kun pentukin on saanut vihdoin aktiviteettia kiireisen viikon jälkeen.

Eilen oli toinen käyntimme TAMSKin järjestämässä pentukoulussa. Edellisellä kerralla Lysti oli varsinainen mallioppilas, tällä kertaa keskittymisvaikeuksia oli enemmän.

Viime viikolla aiheena oli kontakti, tällä kertaa luoksetulo. Kontaktiharjoitukset sujuivat loistavasti – Lysti piti nenän tiukasti kiinni kinkunpaloissa. Myös luoksetulo oli leikintekoa. Tosin oman vuoron jälkeen Lysti olisi iloisesti rynnännyt kenen tahansa luokse, jonka suusta kuului: “Tänne!” Ehkä liian kiva luoksetulo oli syynä sille, ettei typsy joutanut keskittymään kontaktiin. Lihapullat olivat kyllä niin herkkua, että kaikki temput piti kokeilla joka välissä, jos vaikka jotakin tippuisi.

Kotipuolessa treenailut on jääneet vähän vähiin, valitettavasti. Elämä on ollut turhan kiireistä, eikä ylimääräiseen ole juuri jäänyt aikaa. Onneksi Lysti on kuitenkin helppo tapaus, eikä tarvitse esimerkiksi arvojärjestyksen pysymiseksi jatkuvaa äkseeraamista. Silti noita asioita voisi olla hyvä harjoitella ihan meidän molempien mielenterveydenkin vuoksi.

Ensi kuussa olisi sitten pentunäyttelyt Lahdessa. Onneksi on vielä aikaa treenata niitä asioita.

Eilisistä mätsäreistä oli tuloksena sinisten neljäs, joten saatiin sentään jotain todistetta palkintokaappiin esiintymisestämme. Lustig oli oikein sievä, vaikka välillä olisi ollut kivempi moikata muita kehässä olevia tai ottaa kunnon hyppyloikkia.

Mielestäni tämä oli kuitenkin oikein hyvä alku uralle. Nyt vain kartuttamaan kokemusta edelleen.

Ps. Kuvaaja häipyi paikalta ennen kehään menoa, joten todisteita nettiin asti ei vielä riitä. Koitetaan näpsiä joitakin nättejä edustuskuvia jälkikäteen näytille.

Lysti sen kun kasvaa. Rokotukset on nyt kunnossa, joten on tullut eteen se tilanne, että on pakko miettiä, mihinkäs näyttelyyn sitä ensimmäisenä lykkäisi. Todennäköisesti Lysti debytoi Hakametsän jäähallin parkkipaikalla ensi torstaina.

Ensimmäisen kerran oikein virallisesti harjoittelimme näyttelykiemuroita viime sunnuntaina Kangasalan sorakuopalla. SCY:n Pirkanmaan alaosaston collietapaamisessa ensin väsytettiin koirat ja sitten treenattiin.

Alla pari kuvaa koirien touhuista. Kuvaaja on mainittu kuvan alla.

Kaverukset Lysti (edessä) ja Lily leikkivät tietenkin suurimman osan ajasta keskenään, vaikka saatavilla olisi ollut muutakin seuraa. Kuva: Velipekka Soini

Pieni arviointivirhe. Lily pakenee paikalta. Kuva: Velipekka Soini

Pentuihin oli tullut jo hiukan tytön hajua. Perässä Tarmo. Kuva: Velipekka Soini

Lysti tutustui Tarmoon (tai teippiin). Kuva: Velipekka Soini

Edellisellä kerralla sorakuopalla oli huomattavasti helteisempää ja koirat olivat aika nuupahtaneita. Vauhtia silti piisasi, kuten alta näkyy.

Kuva: Jenni Aaltonen

Osittain varmaan tuosta kieli vyön alla juoksemisesta johtui, että Lysti onnistui puraisemaan kieleensä ja veren tulo oli aika mahtavaa. Hetken jo luulin, että nyt se nielaisi lasinpalan tai pullonkorkin ja kurkku on auki. Onneksi Lystin rauhoituttua veren vuoto lakkasi ja saatoin huoahtaa.

Loppukesän tapaamisessa Lysti oli selvästi vielä vauvempi, kun ei Tarmoakaan juuri vielä seura kiinnostanut.

“Tunny leikkiin!” Kuva: Jenni Aaltonen