Uusi perheenjäsen

Viime perjantaina Lystin arkeen koitti iso muutos. Jostain syystä äiti oli ollut monta päivää poissa kotoa ja sitten vihdoin, kun hän tuli kotiin, mukana oli joku kummallisen ihana pieni otus. Siinä oli jotain tuttua, mutta kuitenkin se oli ihan vieras.

Lysti ei yleensä tervehdi tuttuja eikä vieraita pusuttelemalla, mutta tämä otus oli niin ihanan ihmeellinen, että sitä on pakko lipaista, jos vain tilaisuus tulee.

Lysti ja Liina

Ps. On Lystin elämässä tapahtunut yhtä jos toista muutakin, mutta toimituksella on kädet niin täynnä touhua, että lisää kuulumisia kirjoitellaan tuonnempana.

Lysti yksvee!

Niin se tuli ja meni. Meinaan Lystin ensimmäinen vuosi. Synttäreitä vietettiin pienimuotoisesti 18.4.2008. Tämä tarkoittaa, että iltaruualla Lystille laulettiin paljon onnea vaan. Edes tötteröhattua ei pantu päähän. Reppana.

Tällainen on ollut muodonmuutos meille tulon ja nykyhetken välillä:
- Lysti 0-vuotta
- Lysti 1-vuotta

Ja aina vaan se on yhtä ihqu! <3

Onnea myös Y-sisaruksille!

Talvikuulumisia

Veera ehti jo kyselläkin, että eikö meidän elämässä tapahdu mitään, vai miksi Lystin palsta on niin hipihiljainen. Vastaus on lyhykäisyydessään, että kyllä tapahtuu. Liikaakin.

Näyttelyissä emme ole joutaneet Kaapelitehtaan pentunäyttelyn jälkeen käymään. Ei ole oikein ollut Lympylle sopivia tarjolla niin, että kaikki muutkin parametrit olisivat menneet kohdilleen. Ensi viikonloppua varten tosin Lyydiaa jo tuunaillaan, kun on Tampereen KV-näyttely edessä. Jännää, ihan ensimmäinen tosikoitos!

Isäntä muutti helmikuussa Kannukseen maalle ja Lysti vietti siellä taannoiset kolmisen viikkoa. Näistä yhden viikon olimme muukin väki hiihtolomaa viettämässä ja mukavaa oli. Ainoa vaan, että Lystin tassut eivät meinaa kestää terävää pakkashankea. Siellä kun on kuitenkin tosipakko loikkia…

Hiihtolomaa oli viettämässä myös Lilyn perhe ja tietysti Lily siinä mukana. Tiistaina saimme Sievistä vieraita, kun Tiina ja Pavel tulivat tutustumaan. Lysti lähtee Tiinan mukana pääsiäisenä Rovaniemelle näytelmiin, joten tutustuminen oli paikallaan.

Koirakolmikko otti aurinkoisesta pakkaspäivästä ilon irti ja Tiinan kamera räpsähteli. Kuvaamiseen keli ei tosin ollut helpoin mahdollinen, mutta taitava kuvaaja sai kuitenkin monta onnistunutta otosta. Tässä niistä muutama (kuvien © Tiina Kankaanpää).

Kolmen kopla. Edestä lukien Lysti, Lily ja Pavel.

Lysti kiinnosti Pavelia “siinä mielessä” vähän liikaa. Lystin mielestä.

“Älä hyvä nainen pure!”

Lysti selättää keppiä.

Kiitokset Tiinalle ja Pavelille käynnistä ja myös kuvien lainaamisesta.

Lujaaaa!

Tänään tultiin kylään mummolaan. Viereisessä puistossa on koira-aitaus. Lapset menivät viettämään laatuaikaa mumman kanssa puistoon ja päätin kurkata, olisiko tällä kertaa ketään koira-aitauksessa. Ei ollut. No, onhan meillä narupallo, ajattelin ja nakkelin sitä aikani kuluksi Lystille, jolla oli virtaa vaikka muille jakaa.

Eipä aikaakaan, kun portille tuli Vilho, viisikuinen staffipoika. Lysti ja Vilho ottivat heti matsia, ensin juosten, sitten painien. Paini oli Lystille vähän liian raju laji ja hampaita tulikin näyteltyä useaan otteeseen. Tyttö osaa siis pitää puolensa tosipaikan tullen. Good to know.

Vilho otti hetken päästä hatkat ja ajattelin, että jos sitä narupalloa. Siinä samassa portilla olikin jo kaksi pikkumustaa kääpiösnautseripoikaa, jotka nostivat sellaisen äläkän, että Lysti oppi kerrasta käyttäytymään. Pojat olivat vain pahoja suustaan, ei niillä oikeasti ollut mitään tyttöjä vastaan. Oli hauska nähdä, miten whippetin näköinen Lystistä tuli, kun se kaivoi alitajunnastaan taidon käyttää rauhoittavia signaaleja. Hilarious!

Hetken kuluttua paikalle saapui lisää miesväkeä. Tällä yksilöllä oli jo hiukan kokoakin ja oli siksi aika pelottava alkuun. Rauhallistakin rauhallisempi ilmestys, Kirppu, saapui aitaukseen. Kirppu oli noin 100 cm / 60 kg ja hyyyvin rento kaveri. Toinen natsi-nautsereista omi doggipojan hetkeksi itselleen (joo, räksyllä vähän viiras…), mutta jonkin ajan kuluttua mustat kaverit jatkoivat matkaa.

Lysti ei oikein tiennyt, miten Kirpun kanssa pitäisi olla, mutta paikalle tuli seuraavaksi Uma, viisikuinen schapendoes tyttönen. Uman kanssa huiskittiin menemään oikein kunnolla ja yltyipä Kirppukin ottamaan muutaman laukka-askeleen leikkimielessä. Epistä, kun yksi pääsee kolmella askeleella sen, mihin toinen käyttää viisitoista.

Aitauksessa kävi vielä pyörähtämässä yksi koira, joka ujosteli muita aika tehokkaasti, joten eivätpä muutkaan siihen sitten kiinnittäneet suuremmin huomiota. Aivan tuli mieleen lasten päiväkotiharjoittelut koiran olemuksesta. “Täällon ihan tyhmää. Kyllä mä tykkäisin juosta, mutku noi kaikki kattoo noin…”

Kun näytti sitten siltä, että loputkin kaverit hälvenivät paikalta, koin viisaammaksi kiepauttaa Lystin märän heinikon kautta (5 vuotta vanha hake menee aika tehokkaasti tassuihin kahden vuorokauden sateen jälkeen) ja hilpaista takaisin mummolaan. Tassuja pestessä sain pelätä, että pentu pyllähtää käytävälle. Sen verran polvet jo tutisivat. Sisällä Lysti kiersi kerran talon ympäri ja heittäytyi esittämään kuollutta olohuoneen matolle. Siellä se on vieläkin.

Päivän saldo on siis hyvin liikutettu koira ja puhdas omatunto, kun pentukin on saanut vihdoin aktiviteettia kiireisen viikon jälkeen.

Näyttelyintoa

Lysti sen kun kasvaa. Rokotukset on nyt kunnossa, joten on tullut eteen se tilanne, että on pakko miettiä, mihinkäs näyttelyyn sitä ensimmäisenä lykkäisi. Todennäköisesti Lysti debytoi Hakametsän jäähallin parkkipaikalla ensi torstaina.

Ensimmäisen kerran oikein virallisesti harjoittelimme näyttelykiemuroita viime sunnuntaina Kangasalan sorakuopalla. SCY:n Pirkanmaan alaosaston collietapaamisessa ensin väsytettiin koirat ja sitten treenattiin.

Alla pari kuvaa koirien touhuista. Kuvaaja on mainittu kuvan alla.

Kaverukset Lysti (edessä) ja Lily leikkivät tietenkin suurimman osan ajasta keskenään, vaikka saatavilla olisi ollut muutakin seuraa. Kuva: Velipekka Soini

Pieni arviointivirhe. Lily pakenee paikalta. Kuva: Velipekka Soini

Pentuihin oli tullut jo hiukan tytön hajua. Perässä Tarmo. Kuva: Velipekka Soini

Lysti tutustui Tarmoon (tai teippiin). Kuva: Velipekka Soini

Edellisellä kerralla sorakuopalla oli huomattavasti helteisempää ja koirat olivat aika nuupahtaneita. Vauhtia silti piisasi, kuten alta näkyy.

Kuva: Jenni Aaltonen

Osittain varmaan tuosta kieli vyön alla juoksemisesta johtui, että Lysti onnistui puraisemaan kieleensä ja veren tulo oli aika mahtavaa. Hetken jo luulin, että nyt se nielaisi lasinpalan tai pullonkorkin ja kurkku on auki. Onneksi Lystin rauhoituttua veren vuoto lakkasi ja saatoin huoahtaa.

Loppukesän tapaamisessa Lysti oli selvästi vielä vauvempi, kun ei Tarmoakaan juuri vielä seura kiinnostanut.

“Tunny leikkiin!” Kuva: Jenni Aaltonen

Hämmennystä ja kivaa

Lysti on muuttanut. Muu perhe muutti mukana. Maantasainen asunto ja oma piha ovat luksusta. Naapureissa on koiria, mutta vielä ei olla päästy tutustumaan. Kaikesta hämmennyksestä huolimatta Lystin mielestä uudessa kodissa on kivaa. Joka paikassa on sikin sokin (ei enää kauaa, toim. huom) kiellettyjä tavaroita, joita voi salaa nuuskia ja välillä vähän maistellakin. Ainoastaan portaat ovat hiukan pelottavat. Ylös Lysti uskaltaa jo tulla, mutta alas voi vain katsella. On vaarallista astua ylätasanteelta ensimmäiselle portaalle. Joskus Lysti päättää kesken matkan, että ei sittenkään ylös ja silloin (noin neljänneltä askelmalta) voi kyllä tehdä äkkikäännöksen ja mennä alamäkeä.

Piha pitää vielä aidata, niin Lystikki saa viettää leppoisia kesäpäiviä siellä ilman remmiä. En vielä ihan luota paimenkoiramme reviiritietouteen…

Keskiviikkona suuntaamme peuhaamaan maakunnan collikoiden kanssa. Saas nähdä, pysyykö pentu isompien perässä.

Ps. Isäntäväki on kotiutunut uuteen tupaan myös hyvin.

Aikuistumista ja kuvia

Kuvia on toivottu jo useampaan kertaan. Ahkerasti niitä napsitaan, mutta niin harvoin ehtii/jaksaa linkittää tänne saakka. Tässä nyt kuitenkin jonkinlaista kertomusta Lystin kasvusta kuvien kera. Osa kuvista on kamerakännykkäkamaa – pahoittelen huonoa laatua. Rakennekuvia (tai sen tapaisia) laitan tuonne Lysti-sivulle.

Lysti oli siis seitsemän viikkoa, kun muutti meille. Näin jälkeen päin katsellen se olikin tuolloin kovin pikkuruinen otus (vrt wc-paperirulla vieressä).

Hyvin äkkiä se oppi ensimmäisen “temppunsa” eli istumaan.

Isännällä oli enemmän tekemistä opetellessaan muistamaan, ettei lattialle kannata mennä makaamaan.

Pienen pennun maailmassa on vielä niin monta ihmeellistä asiaa…

Kenet syön ensin?

Lysti 10 vko leluroinan ympäröimänä.

Oikea korva se on sinnikkäämpi…

10-viikkoinen puolipystykorva tarkkailee ympäristöä.

Kesäkuun lopussa Lystille tuli cousin-in-law, eli anoppilaan muutti nahkatyttö, Lily. Tyttösillä on kokonaista kaksi viikkoa ikäeroa ja meno on sen mukaista. “Ylös ja alas ja ympäri, hei!”

Jos lenkki uhkaa venyä liian pitkäksi, on hyvä hypätä välillä vaunuihin. Lysti on mutkaton matkatoveri kaikin puolin. (2.7.2007)

Onkohan tämä sitä johtajuusskabaa? Lysti 11 vko ottaa miehestä mittaa (tai toisin päin).

Jos edesmennyt pehkomuori Sally etsiytyikin talon viileimpään nurkkaan lattialle nokosille, niin Lysti valitsee aina jonkin muun paikan kuin paljaan lattian. “Matolle vaikka väkisin,” sanoi 11 viikkoinen.

“Aamuhetki kullan kallis!” sanoi Ada 4 vuotta ja piti Lystille koulutustuokion maalla Kannuksessa 11.7.2007 klo 7.30! Tämä jäi unikeko-äidiltä näkemättä, mutta onneksi kamera (ja aamuvirkku isäntä) on olemassa.

Tietenkin myös Lily oli mukana menossa ja tytöt väsyttivätkin toisensa hyvin tehokkaasti päivän mittaan. Naapurissakin kuulemma asustelee kolme nahkiaista, joten jos Kannuksessa Särkiojan kylällä asustelevat rotutoverit sattuvat tätä lukemaan, niin rohkeasti vain ilmoittautumaan!

Maalla Lysti oppi nukkumaan isäntäväen kanssa samassa huoneessa (pennut eivät olisi nukkuneet koko yönä, jos olisivat saaneet riekkua samassa tilassa keskenään), eikä sen koommin kotona eteisessä ollut hieno peti ole ollut mitenkään erityisen suuressa huudossa.

Maalla paras paikka oli tietysti lattialla tuhisevan Viivin (3 v.) vieressä. Ainakin alkuun…

Myöhemmin samana yönä tilanne oli kääntynyt jokseenkin nurinkuriseksi.

Useimpien nahkalassieiden tapaan Lystiäkin on siunattu erinomaisella ruokahalulla. Siksipä se katsookin parhaaksi asettautua makuulle uunin eteen, kun yrjölänpuuro paistuu, ettei se vaan pääse huomaamatta uunista ulos. Ja eikös se ruoka paistu nopeammin, kun sitä uunin lasin takana kyttää?

Yhtä kaikki. Lysti vanhenee ja kasvaa päivä päivältä. Kolmen kuukauden etappia juhlittiin eilen käymällä ensimmäisessä rokotuksessa. Lysti ei piikitystä edes huomannut. Rouskutti vain herkkuluuta innoissaan. Sitä paitsi olihan eläinlääkärikin aivan ihanan leikkisä. Väitti kylläkin näkevänsä odotushuoneessa muurahaiskarhun. Ketähän mahtoi tarkoittaa, kun meihin päin katsoi…?

Ihmettelen vain, johtuuko kenties vanhenemisesta vai ehkä geeneistä, että Lysti on alkanut vaihtaa väriä. Alla olevasta (kehnosta) kuvasta näkyy, mitä tarkoitan.

Kaikki alkoi Lystin lapojen takaa (nuolten osoittama paikka). Sinne ilmestyi muutamia harmaita karvoja. Nyt kaulassa ollut “sydän” on jo suurimmaksi osaksi merlekarvojen peitossa. Toiselle puolellekin niskaan on värinvaihdos alkanut. Mitähän sanoisivat kennellittossa, jos ilmoittaisin, että haluamme vaihtaa rekisteriin Lystin värin. Leikki leikkinä, mutta todettava on, että äidin geenit ne sieltä(kin) taitavat puskea läpi.

Mitä aikuistumiseen muuten tulee, Lysti on tainnut ohimennen oppia sisäsiistiksi! Sanomalehdet olemme hylänneet jo kokonaan, eikä vahinkoja ole pariin päivään sattunut enää ollenkaan. Isoja tarpeita ei enää tehdä edes joka ruuan jälkeen, vaan ainoastaan pari kertaa päivässä. Lysti osaa myös hienosti pyytää ulos menemällä ovelle ja jos ei se vielä tehoa, raapaisee ovea tassullaan. Loisto tyttö!

Tajusin tässä eilen, kun kuukausia kertyi, että liian helposti tulee pitäneeksi Lystiä jo aikuisena. Muistuttaahan se ulkomuodoltaan koko ajan enemmän aikuista collieta. Siitä huolimatta ihan täys vauvahan se vielä on! Saapi olla tarkkana, jottei vaadi ressukalta liikoja. Tästä syystä ei ainakaan uusia temppuja opetella hetkeen, vaan jauhetaan vanhoja ja vankistetaan pohjaa. Syksyllä sitten jatketaan koirakoulussa.

Lomakuulumisia

Viikon verran olen ollut lomalla lasten ja Lystin kanssa. Tänä aikana tuntuu, että olen oppinut karvakorvaa tuntemaan taas huiman paljon paremmin. Miten helppoa koiraa onkaan lukea!

Lysti on oppinut uusia asioita: se osaa jo “panta”-käskystä tulla pujottamaan kaulapannan kaulaansa ja hienosti myös “paikka” tuntuu pysyvän käskettäessä. Pentukoulussa emme sitten enää päässeet tänä kesänä käymään, kun viime maanantaina oli päällekkäistä menoa. Elokuussa sitten alkaakin alkeiskurssi, jonne olisi tarkoitus mennä. Tai sitten paikallisten seurojen kouluihin. Kun vain osaisi valita viisaasti.

Lyden korvat ovat aikamoiset murheenkryynit. Välillä ovat oikein mallikkaat, mutta välillä meillä asuu skotlanninpystykorva parasta laatua. Pelkkä glyserol ei paljon tunnu auttavan, joskin varmaan se ainakin ehkäisee ruston vankistumista entisestään. Teipit pysyvät jonkun aikaa, mutta noin vuorokauden päästä ne alkavat rullautua niin, että korvien kärjet ovat vaarassa taipua ylöspäin. Tähän lienee jonkin verran vaikutusta myös Lystin omilla toimilla.

Teippien irrottamisen jälkeen korvat ovat oikein hienot noin vuorokauden verran ja sitten ne alkavat hiljalleen taas kohota kohti tähtiä. Oikeastaan riittää, että Lymppy nukkuu yhdet päiväunet selällään, jolloin korvat taas kotiutuvat pystyasentoon. Odotellaan siis, että Sari ehtii tulla liimailemaan…

Huomenna Lysti pääsee maalle. Edessä on pitkä automatka, mutta se tuskin tuottaa vaikeuksia. Koiruus on oikein mukava matkakumppani. Toivotaan vain, että huomenna olisi samanlainen pilvipoutainen päivä, koska autossamme ei ole ilmastointia…

Maalle tulee myöhemmin myös Lystin ystävä Lily. Lilyä voisi kutsua vaikkapa Lystin serkuksi. Se on siis Henrikin siskon koira samaa laatua kuin Lysti. On hauska huomata, miten eri mallisia saman rotuiset koirat voivat olla. Lysti on selvästi tuollaista silakka-mallia ja Lily hiukan rotevampi, jos collieta nyt rotevaksi voi koskaan kutsua.

Lisää Lystin kuulumisia tuonnempana. Nyt täytyy käyttää uninen aika hyväksi ja korjailla taas teippejä!

Kesämielellä

Pikaisesti joitakin Lystin kuulumisia yleisön pyynnöstä.

Lysti on kovasti aikuistunut. Hampaiden käyttö ihmisiin on hivenen helpottanut ja hurtta on oppinut olemaan melko siivosti jo lastenkin kanssa. Nähtävästi alkaa tehdä eroa koirakavereiden ja ihmiskavereiden kanssa leikkimisessä. Koirakavereita ei tosin olla kovin paljoa tapailtu sitten viimeisimmän pentukoulukerran. Mihin kaikki täkäläiset koiraihmiset ovat muuttaneet? Toisaalta ihan hyväkin tässä vaiheessa, kun rokotuksia ei ole vielä annettu.

Sisäsiistiksi opettelukin tuntuisi etenevän. Pissoja ei lirahda enää ihan joka välissä. Esimerkiksi aamupihailun jälkeen jaksaa hyvinkin olla muutaman tunnin kuivin koivin, vaikka välissä otettaisiinkin pienet neuvoa antavat. Ei siis ihan joka heräämisellä tarvitse enää kiiruhtaa pihalle. Yölläkään ei yleensä enää ilmesty kuin yksi lätäkkö Lystin omaan yksiöön.

Siitä, ymmärtääkö Lysti lehtitouhujen päälle tuon taivaallista, en osaa oikein sanoa mitään. Tuntuu, että Lystin yöllisessä yksiössä kuivin kohta on se, jossa sanomalehdet sijaitsevat. En tosin tiedä, onko ollenkaan haitallista, vaikkei pentu oppisikaan tähtäämään lehdelle, vaan oppii sisäsiistiksi ilman tuota jaloa taitoa. Eihän noita papereita ole tarkoitus pitää pitkin lattioita seuraavaa kolmeatoista vuotta…

Tässä illalla tein tosin hassun havainnon. Tulimme Lystin kanssa pihalta, minä vaihtamaan yövaatteita ja Lysti olkkariin tekemään puruluusta selvää. (Mainittakoon, että matot on viety kellariin jo viikko sitten.) Hetken temuttuaan Lysti nousi ylös, huomasi 10×4 cm kokoisen sanomalehden palasen lattialla, nuuskaisi sitä ja kyykkyi pisulle sen viereen. Ihan ei osunut, mutta saipa minut miettimään, josko sille sittenkin olisi selvinnyt sanomalehtien perimmäinen tarkoitus…? Vastakaneettina on toki mainittava, että olkkari ei ole säästynyt lätäköiltä ilman lehdenriekaleitakaan, joten ehkä kyse olikin sattumasta…

Herttainen tuo pikkurekku kyllä on. Ja niin oppivainen. Toistaiseksi opittuja taitoja ovat luoksetulo, istu, maahan ja sivulle. Myös seuraaminen sujuu makupalan kanssa ja ilman makupalaakin siihen asti, kun käy ilmi, että makupala ei ole läsnä.

Sivulle on Lystistä hauskaa. Kai sitä on tehty kaikkein eniten makupalapalkkion kanssa. Nyt iltapihailullakin (lenkeistä ei tässä vaiheessa voi vielä puhua) harjoittelimme hiukan sitä ja hienosti sujui. Oli niin herttaista, kun tulimme sisälle ja minä pidin raskasta ulko-ovea auki ja sanoin, että mennään sisälle, niin pikku-Lystikki ahersi itsensä oven ja minun väliin vasemmalle puolelleni ja istahti perin odottavan näköisenä siihen. Hetken jo meinasin patistaa, että menehän nyt siitä, kunnes hoksasin, miten samanlaiset sanat suomenkieltä taitamattomalle nuo “sivulle” ja “sisälle” ovatkaan. Sweet lil’ puppy…

Edelleen olen sitä mieltä, että minun pitäisi viettää Lystin kanssa enemmän aikaa ilman ihmislapsia, koska nämä ovat Lystin mielestä ihaninta, mitä maailmassa olla saattaa. Minä olen ihan kolmonen heidän rinnallaan, siitä ei ole epäilystäkään. On aivan mahdotonta odottaa pennulta tottelevaisuutta ulkoillessa, jos pikkulampaat viipottavat metsässä kaukana edellä. Silloin “tänne” on yhtä kuin “Lysti hae nuo karanneet pikku karitsat heti tänne” ja “maahan” on “juokse äkkiä niiden perään ja katso, etteivät ne vain kaadu maahan ja satuta itseään. Ja jos kaatuvat, hyppää äkkiä niiden niskaan ja ota mahdollisimman paljon hiuksia suuhusi. Sillä tavalla ne saa parhaiten ylös.”

Notta näin…

Tour pohjanmaa

Kävimme eilen koko perheen voimin pohjanmaalla juhlimassa ensin yhden serkun häitä ja myöhemmin toisen serkun valmistujaisia. Ajokilometrejä kertyi päivän aikana lähemmäs viisisataa. Matkan pituus oli tiedossa jo lähdettäessä ja aamulla hieman hirvitti notta kuinka uusi perheenjäsenemme selviää moisesta reissaamisesta.

Lysti, pieni eläimemme pärjäsi yli odotusten. Kertaakaan ei edes pissa lirahtanut autoon, vaan koiruus jaksoi ja osasi odottaa pihalle pääsyä. Eipä se tosin autossa yksikseen joutunut kerrallaan kovin kauaa odotellakkaan. Kaikki muut matkustajat, kuljettaja mukaanlukien, valittivat jossain vaiheessa (koko ajan) matkan pituutta ja kestoa, mutta lysti makoili hiljaksiin ja käänsi vain kylkeä välillä.

Ettei kukaan vain luule mitään…Lystiä ei säilytetty autossa juhlien ajan ja sillä oli koko ajan tarjolla vettä, itse asiassa enemmän kuin muilla.