Uusi perheenjäsen

Viime perjantaina Lystin arkeen koitti iso muutos. Jostain syystä äiti oli ollut monta päivää poissa kotoa ja sitten vihdoin, kun hän tuli kotiin, mukana oli joku kummallisen ihana pieni otus. Siinä oli jotain tuttua, mutta kuitenkin se oli ihan vieras.

Lysti ei yleensä tervehdi tuttuja eikä vieraita pusuttelemalla, mutta tämä otus oli niin ihanan ihmeellinen, että sitä on pakko lipaista, jos vain tilaisuus tulee.

Lysti ja Liina

Ps. On Lystin elämässä tapahtunut yhtä jos toista muutakin, mutta toimituksella on kädet niin täynnä touhua, että lisää kuulumisia kirjoitellaan tuonnempana.

Talvikuulumisia

Veera ehti jo kyselläkin, että eikö meidän elämässä tapahdu mitään, vai miksi Lystin palsta on niin hipihiljainen. Vastaus on lyhykäisyydessään, että kyllä tapahtuu. Liikaakin.

Näyttelyissä emme ole joutaneet Kaapelitehtaan pentunäyttelyn jälkeen käymään. Ei ole oikein ollut Lympylle sopivia tarjolla niin, että kaikki muutkin parametrit olisivat menneet kohdilleen. Ensi viikonloppua varten tosin Lyydiaa jo tuunaillaan, kun on Tampereen KV-näyttely edessä. Jännää, ihan ensimmäinen tosikoitos!

Isäntä muutti helmikuussa Kannukseen maalle ja Lysti vietti siellä taannoiset kolmisen viikkoa. Näistä yhden viikon olimme muukin väki hiihtolomaa viettämässä ja mukavaa oli. Ainoa vaan, että Lystin tassut eivät meinaa kestää terävää pakkashankea. Siellä kun on kuitenkin tosipakko loikkia…

Hiihtolomaa oli viettämässä myös Lilyn perhe ja tietysti Lily siinä mukana. Tiistaina saimme Sievistä vieraita, kun Tiina ja Pavel tulivat tutustumaan. Lysti lähtee Tiinan mukana pääsiäisenä Rovaniemelle näytelmiin, joten tutustuminen oli paikallaan.

Koirakolmikko otti aurinkoisesta pakkaspäivästä ilon irti ja Tiinan kamera räpsähteli. Kuvaamiseen keli ei tosin ollut helpoin mahdollinen, mutta taitava kuvaaja sai kuitenkin monta onnistunutta otosta. Tässä niistä muutama (kuvien © Tiina Kankaanpää).

Kolmen kopla. Edestä lukien Lysti, Lily ja Pavel.

Lysti kiinnosti Pavelia “siinä mielessä” vähän liikaa. Lystin mielestä.

“Älä hyvä nainen pure!”

Lysti selättää keppiä.

Kiitokset Tiinalle ja Pavelille käynnistä ja myös kuvien lainaamisesta.

Aikuistumista ja kuvia

Kuvia on toivottu jo useampaan kertaan. Ahkerasti niitä napsitaan, mutta niin harvoin ehtii/jaksaa linkittää tänne saakka. Tässä nyt kuitenkin jonkinlaista kertomusta Lystin kasvusta kuvien kera. Osa kuvista on kamerakännykkäkamaa – pahoittelen huonoa laatua. Rakennekuvia (tai sen tapaisia) laitan tuonne Lysti-sivulle.

Lysti oli siis seitsemän viikkoa, kun muutti meille. Näin jälkeen päin katsellen se olikin tuolloin kovin pikkuruinen otus (vrt wc-paperirulla vieressä).

Hyvin äkkiä se oppi ensimmäisen “temppunsa” eli istumaan.

Isännällä oli enemmän tekemistä opetellessaan muistamaan, ettei lattialle kannata mennä makaamaan.

Pienen pennun maailmassa on vielä niin monta ihmeellistä asiaa…

Kenet syön ensin?

Lysti 10 vko leluroinan ympäröimänä.

Oikea korva se on sinnikkäämpi…

10-viikkoinen puolipystykorva tarkkailee ympäristöä.

Kesäkuun lopussa Lystille tuli cousin-in-law, eli anoppilaan muutti nahkatyttö, Lily. Tyttösillä on kokonaista kaksi viikkoa ikäeroa ja meno on sen mukaista. “Ylös ja alas ja ympäri, hei!”

Jos lenkki uhkaa venyä liian pitkäksi, on hyvä hypätä välillä vaunuihin. Lysti on mutkaton matkatoveri kaikin puolin. (2.7.2007)

Onkohan tämä sitä johtajuusskabaa? Lysti 11 vko ottaa miehestä mittaa (tai toisin päin).

Jos edesmennyt pehkomuori Sally etsiytyikin talon viileimpään nurkkaan lattialle nokosille, niin Lysti valitsee aina jonkin muun paikan kuin paljaan lattian. “Matolle vaikka väkisin,” sanoi 11 viikkoinen.

“Aamuhetki kullan kallis!” sanoi Ada 4 vuotta ja piti Lystille koulutustuokion maalla Kannuksessa 11.7.2007 klo 7.30! Tämä jäi unikeko-äidiltä näkemättä, mutta onneksi kamera (ja aamuvirkku isäntä) on olemassa.

Tietenkin myös Lily oli mukana menossa ja tytöt väsyttivätkin toisensa hyvin tehokkaasti päivän mittaan. Naapurissakin kuulemma asustelee kolme nahkiaista, joten jos Kannuksessa Särkiojan kylällä asustelevat rotutoverit sattuvat tätä lukemaan, niin rohkeasti vain ilmoittautumaan!

Maalla Lysti oppi nukkumaan isäntäväen kanssa samassa huoneessa (pennut eivät olisi nukkuneet koko yönä, jos olisivat saaneet riekkua samassa tilassa keskenään), eikä sen koommin kotona eteisessä ollut hieno peti ole ollut mitenkään erityisen suuressa huudossa.

Maalla paras paikka oli tietysti lattialla tuhisevan Viivin (3 v.) vieressä. Ainakin alkuun…

Myöhemmin samana yönä tilanne oli kääntynyt jokseenkin nurinkuriseksi.

Useimpien nahkalassieiden tapaan Lystiäkin on siunattu erinomaisella ruokahalulla. Siksipä se katsookin parhaaksi asettautua makuulle uunin eteen, kun yrjölänpuuro paistuu, ettei se vaan pääse huomaamatta uunista ulos. Ja eikös se ruoka paistu nopeammin, kun sitä uunin lasin takana kyttää?

Yhtä kaikki. Lysti vanhenee ja kasvaa päivä päivältä. Kolmen kuukauden etappia juhlittiin eilen käymällä ensimmäisessä rokotuksessa. Lysti ei piikitystä edes huomannut. Rouskutti vain herkkuluuta innoissaan. Sitä paitsi olihan eläinlääkärikin aivan ihanan leikkisä. Väitti kylläkin näkevänsä odotushuoneessa muurahaiskarhun. Ketähän mahtoi tarkoittaa, kun meihin päin katsoi…?

Ihmettelen vain, johtuuko kenties vanhenemisesta vai ehkä geeneistä, että Lysti on alkanut vaihtaa väriä. Alla olevasta (kehnosta) kuvasta näkyy, mitä tarkoitan.

Kaikki alkoi Lystin lapojen takaa (nuolten osoittama paikka). Sinne ilmestyi muutamia harmaita karvoja. Nyt kaulassa ollut “sydän” on jo suurimmaksi osaksi merlekarvojen peitossa. Toiselle puolellekin niskaan on värinvaihdos alkanut. Mitähän sanoisivat kennellittossa, jos ilmoittaisin, että haluamme vaihtaa rekisteriin Lystin värin. Leikki leikkinä, mutta todettava on, että äidin geenit ne sieltä(kin) taitavat puskea läpi.

Mitä aikuistumiseen muuten tulee, Lysti on tainnut ohimennen oppia sisäsiistiksi! Sanomalehdet olemme hylänneet jo kokonaan, eikä vahinkoja ole pariin päivään sattunut enää ollenkaan. Isoja tarpeita ei enää tehdä edes joka ruuan jälkeen, vaan ainoastaan pari kertaa päivässä. Lysti osaa myös hienosti pyytää ulos menemällä ovelle ja jos ei se vielä tehoa, raapaisee ovea tassullaan. Loisto tyttö!

Tajusin tässä eilen, kun kuukausia kertyi, että liian helposti tulee pitäneeksi Lystiä jo aikuisena. Muistuttaahan se ulkomuodoltaan koko ajan enemmän aikuista collieta. Siitä huolimatta ihan täys vauvahan se vielä on! Saapi olla tarkkana, jottei vaadi ressukalta liikoja. Tästä syystä ei ainakaan uusia temppuja opetella hetkeen, vaan jauhetaan vanhoja ja vankistetaan pohjaa. Syksyllä sitten jatketaan koirakoulussa.