Pikaisesti joitakin Lystin kuulumisia yleisön pyynnöstä.
Lysti on kovasti aikuistunut. Hampaiden käyttö ihmisiin on hivenen helpottanut ja hurtta on oppinut olemaan melko siivosti jo lastenkin kanssa. Nähtävästi alkaa tehdä eroa koirakavereiden ja ihmiskavereiden kanssa leikkimisessä. Koirakavereita ei tosin olla kovin paljoa tapailtu sitten viimeisimmän pentukoulukerran. Mihin kaikki täkäläiset koiraihmiset ovat muuttaneet? Toisaalta ihan hyväkin tässä vaiheessa, kun rokotuksia ei ole vielä annettu.
Sisäsiistiksi opettelukin tuntuisi etenevän. Pissoja ei lirahda enää ihan joka välissä. Esimerkiksi aamupihailun jälkeen jaksaa hyvinkin olla muutaman tunnin kuivin koivin, vaikka välissä otettaisiinkin pienet neuvoa antavat. Ei siis ihan joka heräämisellä tarvitse enää kiiruhtaa pihalle. Yölläkään ei yleensä enää ilmesty kuin yksi lätäkkö Lystin omaan yksiöön.
Siitä, ymmärtääkö Lysti lehtitouhujen päälle tuon taivaallista, en osaa oikein sanoa mitään. Tuntuu, että Lystin yöllisessä yksiössä kuivin kohta on se, jossa sanomalehdet sijaitsevat. En tosin tiedä, onko ollenkaan haitallista, vaikkei pentu oppisikaan tähtäämään lehdelle, vaan oppii sisäsiistiksi ilman tuota jaloa taitoa. Eihän noita papereita ole tarkoitus pitää pitkin lattioita seuraavaa kolmeatoista vuotta…
Tässä illalla tein tosin hassun havainnon. Tulimme Lystin kanssa pihalta, minä vaihtamaan yövaatteita ja Lysti olkkariin tekemään puruluusta selvää. (Mainittakoon, että matot on viety kellariin jo viikko sitten.) Hetken temuttuaan Lysti nousi ylös, huomasi 10×4 cm kokoisen sanomalehden palasen lattialla, nuuskaisi sitä ja kyykkyi pisulle sen viereen. Ihan ei osunut, mutta saipa minut miettimään, josko sille sittenkin olisi selvinnyt sanomalehtien perimmäinen tarkoitus…? Vastakaneettina on toki mainittava, että olkkari ei ole säästynyt lätäköiltä ilman lehdenriekaleitakaan, joten ehkä kyse olikin sattumasta…
Herttainen tuo pikkurekku kyllä on. Ja niin oppivainen. Toistaiseksi opittuja taitoja ovat luoksetulo, istu, maahan ja sivulle. Myös seuraaminen sujuu makupalan kanssa ja ilman makupalaakin siihen asti, kun käy ilmi, että makupala ei ole läsnä. 
Sivulle on Lystistä hauskaa. Kai sitä on tehty kaikkein eniten makupalapalkkion kanssa. Nyt iltapihailullakin (lenkeistä ei tässä vaiheessa voi vielä puhua) harjoittelimme hiukan sitä ja hienosti sujui. Oli niin herttaista, kun tulimme sisälle ja minä pidin raskasta ulko-ovea auki ja sanoin, että mennään sisälle, niin pikku-Lystikki ahersi itsensä oven ja minun väliin vasemmalle puolelleni ja istahti perin odottavan näköisenä siihen. Hetken jo meinasin patistaa, että menehän nyt siitä, kunnes hoksasin, miten samanlaiset sanat suomenkieltä taitamattomalle nuo “sivulle” ja “sisälle” ovatkaan. Sweet lil’ puppy…
Edelleen olen sitä mieltä, että minun pitäisi viettää Lystin kanssa enemmän aikaa ilman ihmislapsia, koska nämä ovat Lystin mielestä ihaninta, mitä maailmassa olla saattaa. Minä olen ihan kolmonen heidän rinnallaan, siitä ei ole epäilystäkään. On aivan mahdotonta odottaa pennulta tottelevaisuutta ulkoillessa, jos pikkulampaat viipottavat metsässä kaukana edellä. Silloin “tänne” on yhtä kuin “Lysti hae nuo karanneet pikku karitsat heti tänne” ja “maahan” on “juokse äkkiä niiden perään ja katso, etteivät ne vain kaadu maahan ja satuta itseään. Ja jos kaatuvat, hyppää äkkiä niiden niskaan ja ota mahdollisimman paljon hiuksia suuhusi. Sillä tavalla ne saa parhaiten ylös.”
Notta näin…
Kirjoittaja: leenakatto 
Kirjoittaja: leenakatto 
Kirjoittaja: leenakatto 