Pari viikonloppua on mennyt näyttelyhuumassa. Ensin käytiin Lahdessa epävirallisessa pentunäyttelyssä (21.10.) ja viime pyhänä Teivossa mätsäreissä.
Lahden näyttelyssä Sari esitti Lystin ja totesimme, että koira on nimensä mukainen tapaus – boogie woogieta löytyy enemmän kuin kotitarpeiksi. Paikallaan esiintyi ihan nätisti ja tuomarin tutkimukset antoi tehdä hienosti, mutta se liike…
Näissä näyttelyissä Lysti sai erinomaiset arvostelut, muttei silti sijoittunut. Kokemuksena oli silti hyvä meille molemmille, vaikka itse paseerasinkin vain kehän laidalla.
Viime viikonloppuna Teivossa notkuin itse narun päässä ja koitos meni kokolailla hyvin. Ensin saimme vastaan berninpaimenkoiran, joka käyttäytyi kehässä oikein nätisti ja muistaakseni liikkuikin hyvin. Niin teki Lystikin ja saatiin punainen nauha.
Punaisten kehässä oli kauhea tungos ja liikettä oli vaikea esittää. Ihmettelimme, miksei kahta vierekkäistä kehää voinut tässä vaiheessa yhdistää ja päästää poppoota juoksemaan isompaa rinkiä. Nyt mentiin nenä edellä menevän pyllyssä ja aina kaksi askelta kerrallaan. Punakoista emme enää päässeet jatkoon, mutta olen kyllä oikein tyytyväinen suoritukseen noin muuten. Lysti osasi käyttäytyä ja seisoikin ihan hienosti. Kuvassa (© Anna Kaipio) asento ei ole parhain mahdollinen, mutta nämä otokset ovatkin punaisten karuselliin valmistautumisesta (minkä takia tuo narukin on noin ihme asennossa…).
Tästä on hyvä jatkaa.


maaliskuu 5, 2008 kello 6:24 ip |
Oi mulla on ikävä Lystiä! Eikö koirulin (saati isäntäväen…) elämässä tapahdu mitään jännittävää kun blogeissa on niin hiljaista?
maaliskuu 10, 2008 kello 5:35 ip |
[...] Veera ehti jo kyselläkin, että eikö meidän elämässä tapahdu mitään, vai miksi Lystin palsta on niin hipihiljainen. [...]