Pentu kävi koulussa ensi kerran viime perjantaina. Jäähallin parkkipaikalle oli kokoontunut kymmenkunta pikkupentua iältään 2-4 kk. Voi vietävä, miten suloista sakkia!
Kun jalkauduimme autosta, Lysti oli sitä mieltä, että hus pois takaisin autoon. Parkkipaikalla oli kammottavan pelottavia otuksia, jotka – voitteko kuvitella – haukkuivat! Yhtä kaikki siirryimme lähemmäs tuota kummallista joukkoa ja ohjaaja Taina Aura koirakoulu Pikkuhukasta ohjasi meidät arempien pentujen joukkoon tekemään turvallista (tai sanoisinko kuonollista) tuttavuutta.
Kolmen pennun seurueeseen kuului meidän lisäksemme aluksi ikätoverit westie Ariel (voi äly, miten suloinen pikku pallero!) ja meidänkin nahkaa nahkeampi karvaton meksikolainen. Hetken päästä porukkaan liittyi syötävän pörröinen bluemerle sheltti, joka oli taitava peruuttamaan auton alle. Jotenkin joukkomme jakautui kahtia siten, että Ariel ja Lysti olivat aivan solmussa ja laikullisemmat kaverukset tutustuivat toisiinsa.
Pentukoulussa harjoittelimme mm. seuraavia asioita:
- toisen koiran ohittaminen
- kummallisen äänen sietäminen (pehmogorilla hirnui vieressä)
- omituisen otuksen sietäminen (pehmo-orava pomppi kaikkien ohi)
- rauhoittuminen
- luoksetulo
- sylissä oleminen ja hampaiden vilkaisu.
Lystillä kaikki sujui ihan ok. Makupalat vain loppuivat kesken, mutta onneksi ohjaajalla oli jotain ultimate-herkkua lainaksi viimeiseen ohjelmanumeroon. Ensi kertaa varten varasin itsekin jotain parempaa kuin kuivamuonapapanoita mukaan. Huomasin, että toiset koirat olivat kiinnostavampia kuin nuo papanat. Siis Lystin mielestä, vaikka kyllä omastanikin. Vaikka eihän tuollaiselta pikkurekulta vielä oikein voi odottaa 100 % keskittymiskykyä heti ensimmäisellä kerralla, kun ympärillä on koiria oikein urakalla.
Koulusta lähdöstä ei meinannut tulla mitään. Olisi ollut niin ihanaa leikkiä erään pehkovauvan kanssa vaikka lopun iltaa ja voi autuutta, kun seuraavaan ISOJEN pentujen ryhmään (4 kk ->) tuli i-h-a-n-a trikkipehko. Voi kun niihin karvoihin olisi päässyt telmimään. Muutoinhan se oli aivan kuin Pikku-Myy -mummo lapsuudenkodista. Ehkä aavistuksen nuorempi (8 kk). 
Kaiken kaikkiaan tuleminen ja lähteminen muistutti aika tavalla lasten päivähoitoon viemistä. Tullessa ei haluta jäädä ja lähtiessä kinutaan, että ollaan vielä hetki. Jälleen yksi yhtäläisyys koiran ja lapsen kasvatuksessa…
kesäkuu 24, 2007 kello 7:51 ip |
Terkkuja Lystikille! Mitä kuuluu?
kesäkuu 24, 2007 kello 8:23 ip |
Kiitos hyvää kuuluu. Raasu oli aivan poikki grilli-illan jälkeen. Innoissaan pureskeli puruluuta autossa ja yhtäkkiä hiljeni. Katsoin koiraa, että mihinkähän suunnittelee iskevänsä hampaansa seuraavaksi, niin eikö mitä. Siinä se nukkui luu suussa!
Kun käveltiin autolta kotiin, kävi makaamaan kotioven eteen rappukäytävään (siinä yleensä käsketään istumaan siksi aikaa, että ovi on auki ja muut ensin sisällä), eikä ylös millään. Jouduin lopulta mokoman tuuppimaan sisälle.
On se kyllä hupaisa tapaus.
kesäkuu 24, 2007 kello 8:50 ip |
[...] Kesämielellä Pikaisesti joitakin Lystin kuulumisia yleisön pyynnöstä. [...]